Piha
on täynnä lintujen laulua

Kevät on edennyt käsittämättömän
vauhdikkaasti kohti täyttä kesää. Kielot kukkivat, pihlajat ovat kukassa ja
mustikat pian raakileilla. Yleisradion puutarhaohjelmassa arveltiin juuri, että
pihlajiin on tulossa tänä vuonna paljon marjoja, jolloin omenat saavat olla
rauhassa pihlajan marjoissa viihtyviltä ötököiltä.

Pihlajat ovat kauniita kukkiessaan, mutta
ikävä kyllä ne haisevat. Siis eivät tuoksu vaan haisevat. Tuomen kukat
tuoksuisivat, mutta niitä ei meidän pihassa ole. Jos jollain on ylimääräinen
taimi, ottaisin sen pihaamme hyvin mielelläni. Silläkin uhalla, että tuomet
voivat joskus peittyä ötököiden muodostamaan valkeaan harsoon.

Tänä keväänä mökin ympäristössä on normaalia
paljon enemmän linnunpesiä. Räkättirastaat syöttävät ainakin neljässä paikassa
poikasiaan. Kovin rohkeitakin ne ovat. Yksi on runsaan metrin korkeudella
katajassa aivan mökin seinustalla. Yhden pariskunnan pesintä epäonnistui
katajassa ikkunoiden edessä, mutta rantakoivuissa menee paremmin. Pysykööt vaan
poissa marjapensaista marja-aikaan! Onneksi halla-harsot auttavat suojaamaan
kypsyvää herukkasatoa. Lintujen kannalta harsot ovat myös paljon verkkoja
turvallisemmat.

Mökin kuistin kattorakenteissa pesii rastaita
paljon arempi västäräkki. Pesälle tullessaan se tutkii tilannetta, odottaa ja
odottaa kalliolla ja rännin syöksytorvella, kunnes lopulta uskaltaa livahtaa
pesäänsä. Vielä en ole nähnyt sen nokassa poikasille tarkoitettua ruokaa.
Rastaat sen sijaan kuljettavat mahtavia saaliita pesäänsä.

Ja jossain aivan lähellä pesii mustarastas,
joka laulaa vieläkin aamusta iltaa.

Kristiina
Yli-Kovero