6 / 2015

9. 10. 2015

Pakkanen tuli saareen

Syksy on ollut Mallinkaisilla ikimuistoisen upea. Lämmintä on riittänyt ja kesä jatkui lokakuun alkupäiviin. Ruska saapui hiipien. Kellastuneet koivut alkoivat jo harsuuntua ja menettää lehtiään ennen kuin ruska saavutti haavat. Nyt niistä useimmat loistavat vielä täydessä ruskassa. Kirkkaankeltainen haapa on hyvin upea näky, kun sitä katselee auringonlaskun aikaan vasten syvänkirkasta taivasta.

Aurinkoiset ilmat jatkuvat ja tuntuvat jatkuvan edelleen, mutta lämpötiloissa tapahtui jyrkkä muutos. Lokakuun ensimmäisellä viikolla sää kylmeni ja heräsimme ensimmäisen kerran siihen, että maa oli kuurassa. Ilmatieteen laitoksen mukaan ilmiö johtuu siitä, että maassa oleva kaste jäätyy.

Iltaisin taivas oli tähtikirkas ja aivan varmasti olisimme saaneet ihailla revontulia, jos niihin olisi ollut otollinen paikka. Saunan jälkeen ei viitsi lähteä pimeälle järvenselälle ja pihaltamme ei näy kuin keskitaivaalle. Sielläkin on ollut revontulista kieliviä kapeita, kirkkaita lieskoja.

Ja pakko niitä on ollakin, koska Ilmatieteenlaitoksen aurora borealis -vahti lähetti yhtenäkin yönä noin kymmenen varoitusta taivaalla loimuavista revontulista.

Torstai-iltana saimme seurata saunan kuistilla vielä yhtä varmaa syksyn merkkiä, kun noin parinkymmenen muuttomatkalla olleen joutsenen aura ohitti rannan matalalla lentäen ja hyvästejä töräytellen.

Yksi asia ihmetyttää. Missä ovat sienet? Leppärouskumetsästä löytyi aivan onnettoman pieni saalis ja haaparouskulaakso on aivan tyhjä. Ja jos jotain olisi ollut kehittymässä, vei pakkanen nekin. Eli suppilovahveroita odotellessa.

Kristiina Yli-Kovero

kristiina.ylikovero@gmail.com