Mallinkaistenjärvi

Janakkalan vesistöt kuuluvat Kokemäenjoen päävesistöalueeseen ja Vanajaveden reittiin. Keskusjärvenä toimiva Kernaalanjärvi ottaa vastaan eri suunnista valuvien latvavesireittien vedet. Virtaamaltaan suurin joki on kaakosta tuleva ja Mommilanjärven eteläpuolella Ansionjärven Luusuasta alkava 35 kilometrin pituinen Puujoki. Puujoen putous Ansionjärven ja Kernaalanjärven välillä on ainoastaan kolme metriä.

Janakkalan vesistöistä huomattava osa on matalia ja runsasravinteisiksi rehevöityneitä, ja useimpien isojen järvien vedenkorkeutta on jossain vaiheessa laskettu. Vain Janakkalan itäosan metsäalueen korpiylängöllä on muutamia kohtalaisen luonnontilaisina säilyneitä vesiä kuten Mallinkaistenjärvi. Järvi tunnettiin 1800-luvulla ja vielä pitkään 1900-luvullakin nimellä Isojärvi. Nimi esiintyy mm. Löyttymäen kartanon palstoituskartoissa 1916. Monet kyläläiset käyttävät nimeä edelleen.

Mallinkaistenjärven valuma-alue on suurimmaksi osaksi karua metsää. Valuma-alue on pieni järven pinta-alaan, 163 ha, ja tilavuuteen nähden. Keskisyvyys on noin viisi metriä. Rannoilla loma-asutus on paikoin tiheää. Itäranta on rakentamatonta metsä-, kallio- ja suoaluetta. Itäranta on kokonaan Janakkalan kunnan omistuksessa, ja sitä käytetään virkistys- ja retkeilymaastona. Alueen arvo perustuu sen laajuuteen ja luonnonmukaisuuteen, ja sen merkittävä piirre on juuri pitkä rakentamaton rantaviiva. Rannan tuntumassa kulkee vaihtelevan levyinen tervaleppävyöhyke, joka purojen suilla leviää tervaleppälehdoksi. Paras tervaleppälehto on puron suulla Kahilahden rannalla. Hienoimmat lehdot löytyvät kuitenkin Saparoniemen alavalta kannakselta, missä kasvaa saarnea ja metsälehmusta.

Mallinkaistenjärvi sijaitsee luode-kaakko-suuntaisessa murroslaaksossa, jonka itäreuna seuraa järven itärantaa ja muodostaa paikoin komeita jyrkänteitä. Valskerinlahden ja Saparonniemen jyrkänteiltä avautuu hienoja näkymiä järvelle. Koreanniemenlahden luona on rantaan ulottuvia silokallioita ja louhikkoisia rantoja. 

Saparo on Mallinkaistenjärven alapuolella sijaitseva noin viiden hehtaarin suuruinen läpivirtausallas, jonka vedet tulevat Mallinkaistenjärvestä sata metriä pitkän ja seitsemän metriä leveän salmen kautta. Vesikasvillisuus on samankaltaista kuin Mallinkaistenjärvessä eli korte-ruokotyyppiä. Rannoista puolet on nevaa ja puolet kovapohjaista moreenirantaa. Kovapohjaiset rantaosuudet ovat tyypillisiä metsärantoja, joiden kapea rantakasvillisuusvyöhyke koostuu rantatörmän yläosan metsä- ja suovarvuista sekä alaosan kosteikkokasveista. 

Linnuston suosimasta rantanevasta suurin osa on järviruokovaltaista luhtaa. Rantanevat ovat laajimmillaan lammen kaakkoiskulmassa, missä on parinkymmenen aarin rimpipintainen neva.

Myös Koreanniemenlahdella on hyvä ruovikkoalue. Saparon etelärannalla on noin kuusi hehtaaria tuoreen ja lehtomaisen kankaan vanhaa mustikkatyypin sekametsää, joka täyttää jo aarniometsän kriteerit. Puusto on tiheää, monikerroksista ja seassa on pystyyn lahonneita lehtipuita ja maapuita on myös kohtalaisen paljon, pääpuulajeina ovat haapa ja kuusi.

Kanta-Hämeessä vanhat haavikot ovat nykyään hyvin harvinaisia. Luonnontilaisuuden ja vanhojen rantametsien ansiosta Saparon alue on edustava pienmaisemakohteena. Etelärannan metsän ja lammen laskupuron arvot ovat maakunnallista tasoa. Koillispuolen saarniesiintymä ja itäpuolinen neva ovat lähiympäristöstä poikkeavia kohteita. Lammen pohjoispuolelle on muodostettu pienialainen luonnonsuojelualue saarnilehdon ja lehmusmetsikön alueelle. Saparon itärantaa reunustavan harjutörmän takana sijaitseva vajaan hehtaarin suuruinen saraneva on luokiteltu avainbiotoopiksi.

Saparon laskupuro on alkupäästä viidestä seitsemään metriä leveä ja hitaasti virtaava. Puro rajautuu matalan törmän kautta kosteapohjaiseen rantakuusikkoon. Puron suusta 150 m päässä uoma muuttuu ensin kivikkorantaiseksi ja sitten loivasti viettäväksi lohkareiseksi koskeksi. Vesi virtaa lohkareiden lomassa melko syvällä, eli ikivanha puro on syöpynyt pohjakivikkonsa alle. Puron kasvistollinen arvo perustuu purotörmässä ja lohkareilla kasvaviin sammaliin, joista osa on harvinaisia lajeja.

Lähde: Peltotalo Pekka (toim.), Mallasjoen varrelta, 2009.

  

yoldianmeren_kartta_8000_ekr.jpg

 

Jääkauden jälkeen nykyisen Janakkalan alueella jään ja veden alta Yoldiameren vaiheessa noin 9500 e.Kr. paljastuivat Isojärven, Lempellonjärven ja Mallinkaisten järven ympäristöt sekä korkeimmat paikat nykyisessä Vähikkälän kylässä. Janakkalan keskiosien alueet muuttuivat kuivaksi maaksi paljon, paljon myöhemmin. Todennäköisesti myös ihmisjalka on koskettanut maata ensiksi näillä Itä-Janakkalan alueilla. Em. järvet olivat muodostumassa jo sisäjärviksi. Kuvan vasemmassa yläkulmassa näkyy jäätikön reuna, joka kauan paikallaan pysyneenä muodosti Salpausselän harjut. Löyttymäestä Mallasjoen laakso on kokonaan meren pohjaa. (Virkki, H. & Hokkanen, K. 2007, Hämeen liitto, GTK ja Maanmittauslaitos.)

Kirjasta: Peltotalo Pekka (toim.), Kartano, kylä ja koulu, 2008.

kuninkaankartta_1700-luvulta.jpg


Kuninkaan kartasto Suomesta on tehty vuosina 1776-1805. Löyttymäen alueelle on tuohon aikaan merkitty ihmisten aikaansaannoksista vain kolme torppaa, joista kaksi on Mallaspuron varrella ja yksi Mallasjoen alajuoksulla Löyttylammesta tulevan puron jälkeen. (Alanen, T. & Kepsu, s. 1989,). 

Kirjasta: Peltotalo Pekka (toim.), Kartano, kylä ja koulu, 2008.

Mallinkaistenjärvi näkyy selvästi kartan keskialueella.