2/2015

4. 2. 2015

Lumella on kulkijoita

 

Saaressa on tullut lunta monta päivää uskolla. Koko luonto on kuorrutettu pehmeällä lumella ja maisema on siis kuin suoraan postikortista. Valkoisuus lisää myös valoisuutta, jolloin hämärä alkaa laskeutua illalla vasta viiden tietämillä.

Ihminen usein kuvittelee, että osaa edes jollain lailla lukea luontoa. Mutta jatkuva lumisade on taas kerran opettanut ymmärryksen rajallisuuden. Tuoreella lumella on aina uusia jalanjälkiä, mutta tunnen niistä varmuudella vain ihmisen ja jäniksen.

Mikähän mahtaa olla sellainen otus, joka tikkaa pieniä, vierekkäisiä jälkiä lumeen tiuhaan kuin ompelukone? Ei ole lumikko, sen tarkistimme. Lumikon jäljet ovat paljon isompia.

Olemme nähneet jäällä myös päästäisen, mutta voiko niin pieni otus jättää lumeen niin selviä jälkiä?

Jos haluaa elämään dramatiikkaa, voi hyvin uskoa, että eräät monta kertaa tuoreena näkemämme isohkot tassunjäljet ovat ihan varmasti suden. Otus on kulkenut suoraan ja määrätietoisesti mantereelta saareen ja takaisin. Mutta totuus taitaa olla paljon vähemmän dramaattinen.

Kulkija on todennäköisesti ollut kettu. Ainakin Turengin Nesteellä olevalla täytetyllä repolaisella on yllättävän isot tassut.

Kristiina Yli-Kovero

kristiina.ylikovero@gmail.com