1.10.2018
Satokatsaus
Viikonvaihteessa ilma kävi sen verran pakkasella, että on todettava satokauden saaressa päättyneen. Suppilovahveroita toki vielä löytyy metsästä, mutta kasvimaa ja kasvihuone tyhjennettiin. Keväällä kasvihuoneeseen istutetun viiniköynnöksenkin laskin alas ja peitin odottamaan pakkasia. Jos ensi kesänä tulisi rypäleitäkin.
Täytyy myöntää, että tein kasvihuoneessa muutamia aloittelijan mokia. Tomaatintaimia oli liikaa ja annoin niiden kasvaa aivan liian isoiksi, paprikat olisi pitänyt ostaa taimina, jotta olisin saanut niistä satoa, eikä kaiken valtaavaa minttua pidä istuttaa muiden yrttien kanssa samaan laatikkoon. Suurin yllätys oli se, että 90-prosenttisesti vettä olevan kurkun voi tappaa kastelemalla.
Tästä huolimatta pääsimme usein maistelemaan kasvihuoneesta tomaatteja, kesäkurpitsoja, kurkkuja ja yrttejä. Ensi vuonna entistä viisaampana.
Jänöjussi on pysynyt tänä vuonna poissa pihasta. Vaikka ristihuuli lienee toisilla metsästysmailla, teki joku muu otus tuhojaan. Olimme päässeet vasta maistelemaan juureksia, että joku on katkonut kaikki naatit ja syönyt jokaisen juureksen pinnasta pois aimo palan. Sinne menivät porkkanat ja punajuuret. Palstennakka ei otukselle kelvannut ja pavutkin se jätti tällä kertaa rauhaan.
Paras sato tuli avomaan kurkuista, jotka rehottivat kasvatuslaatikossa ja kurpitsoista, joista painavin oli yli seitsemän kiloinen. Ei olisi raukka tosin pärjännyt suurin vihannes -kilpailussa.
Kristiina Yli-Kovero
kristiina.ylikovero@gmail.com
18.9.2018
Menkää metsään
Metsässä käydessä ei nyt voi välttyä ihanuuksilta. Tällainen loisti monen kymmenen metrin päästä kutsuen luokseen. Onneksi kyse oli kantarellista, ruskeat suppilovahverot ovat paljon vaikeampia havaita.
Kristiina Yli-Kovero
kristiina.ylikovero@gmail.com
1. 9. 2018
Nyt se alkaa
Kävimme metsässä. Yksi metsikkö oli täynnä näitä. Tiedän, tiedän, ne ovat myrkyllisiä kärpässieniä, tarkemmin ruskokärpässieniä. En poiminut niitä, vaikka perheessä kulkeekin vitsinä monen vuoden takainen sienineuvo: Poimi vain sieniä jotka tunnet.
Myrkkysienien lisäksi löytyi vähän sitä sun tätä, ei paljon, mutta sen verran että makuun päästiin.
Pari päivää sitten selvisi myös pitkin järveä kuulunut työkoneen murina. Päätimme kävellä Valskerinlahdesta Peltolaan ja katsoa, löytyisikö matkan varrelta saalista. Ei löytynyt, sen sijaan törmäsimme hyvin pian rannasta lähdettyämme avohakkuualueeseen, jossa keräiltiin viimeisiä tukkeja. Ruma näky, ja kaiken lisäksi metsämiehet olivat koonneet tukkipinon alkamaan kyläläisten tekemän luontopolun päältä.
Avo- eli päätehakkuut ovat olleet viime päivinä esillä uutisissa kanssalaisaloitteen vuoksi, jossa esitetään avohakkuiden kieltämistä valtion metsissä. Yle haastatteli Helsingin yliopiston metsäprofessoria, joka kertoi uusien tutkimusten todistavan, että jatkuvapeitteinen metsähoito pystyy kilpailemaan jopa taloudellisesti avohakkuiden kanssa.
Kristiina Yli-Kovero
kristiina.ylikovero@gmail.com
6. 8. 2018
Tuuli puskee täysillä
Parin päivän sisällä on menty ilmojen suhteen ääripäästä toiseen. Perjantaina oli vielä tuskainen helle, nyt ilmapuntari näyttää hädin tuskin 20 astetta. Ei se mitään, parikymmentä asetta on aivan normaali kesäilma, mutta kun tuuli puskee vaihtelevasti etelän ja kaakon puolelta niin täysillä kuin vaan voi, lähtevät hiuksetkin päästä.
Mies ilmoitti tarvitsevansa kypärän sen jälkeen, kun oli saanut päähänsä toisen kerran kuivan koivun oksan.
Minä kehotin häntä siirtymään saunan lämmitykseen.
Kristiina Yli-Kovero
kristiina.ylikovero@gmail.com
26. 7. 2018
Lämpöä riittää, riittää ja riittää
Muistan monta kesää, mutta tällaista en näillä leveysasteilla muista kokeneeni. Helteestä riippumatta, kasvimaa kukoistaa, ihme kyllä. Se siis kertonee, että olen muistanut kastella ahkerasti.
Herneitä on jo popsittu mutamana päivänä ja tänään huomasin, että punajuuretkin alkavat jo pullistua. Kurpitsojen kanssa on ongelmia, mutta en ole vielä menettänyt toivetta. Pörriäisiä ainakin pitäisi riittää pölyttäjiksi.Ensimmäiset tomaatit alkavat punertua kasvihuoneessa, mutta muutaman kurkun onnistuin tappamaan. Kaiken huippu on se, että tämä surmatyö onnistui kastelemalla kasvulaatikkoa liikaa. Siis kastelemalla liikaa kurkkuja, jotka ovat valtaosin vettä.
Saaren äänimaailmakin on kovasti rauhoittunut, kun lokkiparvi on muuttanut muille ruokamaille.
Kristiina Yli-Kovero
kristiina.ylikovero@gmail.com
17. 7. 2018
Kasvimaalla kaikki hyvin
Aikaisempaa korkeammalla aidalla suojattu kasvimaa on säästynyt ristihuulen tuholta. Ahkeraa kastelijaa on siis tänä kesänä palkittu hyvällä sadolla.
Salaattia, mangoldia, tilliä, pinaaattia ynnä muuta on jo pitkään napsittu avomaalta. Herneiden palot pullistuvat ja papu nousee kohti taivaita. En tiedä, miksi olen ostanut pensaspapujen sijaan sellaista sorttia, jonka varsi venyy ja venyy.
Joku päivä käyn kurkkaamassa, miltä näyttävät maan alla porkkanat, punajuuret ja palsternakat.
Kasvihuoneen täytin alkuinnostuksen vimmassa aivan liian täyteen taimia. Mutta kyllä sinne vielä yksi hoitaja mahtuu, kun hieman siirtelee kasvustoa.
Kristiina Yli-Kovero
kristiina.ylikovero@gmail.com
3. 7. 2018
Sateista heinäkuuta
Helteet on tältä viikolta peruttu, kertoi sanomalehti. Taas kerran kävi niin, että kiihkeimmän lomakauden alkaessa alkoivat myös sateet.
Luonnolle sateet ovat poikaa, mutta lomailijalle eivät. Alkukesän kuivuudessa mietin monasti kasteluletkun varressa seisoessani: Jos tällainen kuivuus olisi iskenyt runsaat sata vuotta sitten, vaeltaisi ensi talvena nälkäinen kansa pitkin maanteitä.
Kuiva ja lämmin alkukesä helli selvästi monenlaisia poikivia lintuja. Lokkeja on valtavasti ja meteli ajoittain sen mukainen. Lokin poikaset kasvavat hurjaa vauhtia ja nyt jo selvästi treenataan lentämistä.
Huonommin kävi tänä kesänä jousenen poikasille, joista viimeinenkin on kadonnut.
Kristiina Yli-Kovero
kristiina.ylikovero@gmail.com
10.6.2018
Opetelemme yhteiselämää
Olemme joutuneet opettelemaan yhteiseloa lokkiperheen kanssa samalla tontilla. Kuulitte oikein, kolme somaa untuvikkoa majailee saunarannassa ja vanhemmat vahtivat heitä tiukasti. Ne eivät ole vielä oppineet, että itse asiassa perhe on meillä vuokralla.
Saavat toki olla. En vaadi kunnioitusta, mutta muutaman ehdon voisin esittää. Ei kannatta kirkua kuin kurkkua leikattaisiin joka kerran, kun lähestymme rantaa. Eikä ainakaan pommittaa, emme me mitään pahaa tahdo.
Poikaset ovat kovin suloisia vaaleita karvapalloja harmain pienin pistein. Ikävä kyllä niistä kasvaa ärhäköitä ja kovin pahanäänisiä aikuisia. Osoituksen tästä sain viimeksi eilen, kun jälleen kerran seisoin kasteluletkun jatkona ja lokki päätti ajaa pois rauhaa häiritsemään tulleen korpin. Aivan pääni päällä käytiin ilmataistelu, jonka perhettään puolustava lokki totta kai voitti.
Ja jos ei kohta sada, niin tämän kesän pääharrastus on kasvimaan kastelu.
Kristiina Yli-Kovero
kristiina.ylikovero@gmail.com
14. 5. 2018
Helle hellii saarelaista
Nyt on todella lämmin ja luonto on muuttunut muutamassa päivässä täysin kesäiseksi. HIirenkorvat ovat kasvaneet lehdiksi, kieloissa on jo nuppuja ja kasvihuoneen kurkut kukkivat.
Varsinkin kurkkujen kukkiminen ihmetyttää tuoretta kasvihuoneviljelijää. Onko kurkkuparan kovinkaan viisasta kukkia tässä vaiheessa vuotta? Pörriäisiäkään en ole kasvihuoneessa nähnyt, vaikka ovi on kutsuvasti avoinna. Olen leikkinyt itse pörriäistä ja tupsuttanut kukkia pienellä siveltimellä.
Kristiina Yli-Kovero
kristiina.ylikovero@gmail.com
9. 5.2018
Nyt jo vihertää
Kaksi päivää sitten tehdessäni rannassa haketta oivalsin, että koivut alkavat vihertää latvoista. Nyt koivuissa on pienet, sievät hiirenkorvat.
Valkovuokotkin kukkivat tulevan äitienpäivän kunniaksi.
Ja se kasvihuone. Siellä taimet kasvavat ja muutama kevät sitten ostetut salaattien ja yrttien siemenpussien loput nostavat päätää. Saamme siis omaa salaattia jo alkukesäksi.Toivottavasti.
Kristiina Yli-Kovero
kristiina.ylikovero@gmail.com
1. 5. 2018
Se on sitten vappu
Huomenna tulee viikko siitä, kun vene saapui ensimmäisen kerran omaan mökkirantaan. Ei tosin virallisesta venevalkamasta, koska se on varmaan juuri se varjopaikka, jossa jää sulaa hitaimmin koko pikkuselän alueella. Onneksi vastarannalla on mukavia ihmisiä, jotka antavat lainata rantaansa ja venettään saarelaisille.
Vietimme tänä keväänä kaksi viikkoa ja kaksi päivää kaupungissa. Ja se on kyllä ihme. Ennen talvikauden päättymistä juttelimme mökkinaapureiden kanssa, että tännehän me tulemme vapuksi mönkijällä. Niin vahvalta jää vakutti.
Mutta mitä vielä: kevät teki tehtävänsä ja järvi vapautui.
Keväthommia on ollut taas ihan mahdottomasti, eikä haravoimaan ole vielä edes päästy. Sen verran märkää maan edelleen on.
Odotan kovasti säiden lämpenemistä, jotta pääsisin istutushommiin kasvihuoneeseen. Niin odottavat varmaan taimetkin, jotka jo tottuivat ulkoelämään kaupungin kuumalla parvekkeella.
Mutta nyt ei tehdä töitä. Nyt vietetään vappua. Tosin yksi syy taitaa olla se, että sade pitää vapunvietäjät tuvassa. Vaikka sataa, keväisen konsertin kuulemme, kun mustarastas availee jälleen kerran ääntään takapihan kuusessa.
Kristiina Yli-Kovero
kristiina.ylikovero@gmail.com
30. 3. 2018
Kevättä odotellessaKevät on tullut kovin keikkuen, tai ei edes niin vaan hitaasti marhaten. Nyt kun päätiin pääsiäiseen, huomasin uusia kevään merkkejä.
Aikaisin pitkänperjantain aamuna kävin ulkona, jossa runsaan kymmenen asteen pakkanen oli saanut kaikki pinnat ja puunoksat kiiltelemään.Aurinko oli jo noussut, mutta vastarannalla näkyi kuu melkein puiden latvojen tasolla ja se oli iso, aivan täysi ja keltainen. Kaiken kruunasi jonkun linnun keväinen laulu.
Päivemmällä joutsen lensi kirkkaan sinisellä taivaalla ja mikä ihmeellisintä, siellä liiteli myös lokki. Rinne on sulanut ja katot ovat auringon puolelta aivan sulia. Mutta varjopaikoissa on vielä talvista.Kahtena iltana olemme jo voineet istua saunan päälle saunan kuistilla ja kasvihuoneessa oli tänään korkeimmillaan 22 astetta lämmintä. Jos vielä vahvana säilynyt jää alkaisi sulaa, voisin uskoa kevään koittavan. Syytä olisikin, sillä kotona ikkunalaudat ovat täynnä somia, siemenistä kasvatettuja vihannesten taimia.
Kristiina Yli-Kovero
3. 3. 2018
Aurinko hellii mökkiläistäPari viime viikkoa olemme saaneet elää oikeaa vanhanajan talvea. Aurinko on paistanut ja pakkanen paukkunut.
Maaliskuun ensimmäisenä lauantaina keväinen ilma veti väkeä jäälle hiihtämään ja kävelemään. Ja mikä on ollut ulkoillessa, kun tuulikin on laantunut. Ainakin järven pohjoispäässä olevalla laavulla on myös kuivia polttopuita ja mainio tulipaikka.Joten mikä on kulkijan istuskella auringossa ja nautiskella huikopalaa.
Kristiina Yli-Kovero
kristiina.ylikovero@gmail.com3. 2. 2018
Mallinkainen on kuoreitten järvi
Lukeminen kannattaa aina. Nytkin löysin Janakkalan ennen ja nyt -lehden tuoreimmasta eli viime vuonna ilmestyneestä numerosta Ilmari Kososen kirjoittaman jutun Janakkalan paikannimistä.
Kososen mukaan Mallinkainen on saanut nimensä ruotsinkielisestä kalan nimestä maltfis, joka tarkoittaa kuoretta. Järvi oli ruotsinkielisille herroille merkittävä kalajärvi, ja norssi maistui. Suomenkielisten suussa maltfiskin nimi kääntyi vain täällä tunnettuun nimeen mallinkainen. Näin sekä järvi että myöhemmin sen laitamille muodostunut kylä saivat nimensä.
Juuri nyt Mallinkaisen peittää jää ja vitivalkoinen uusi lumi.
Kristiina Yli-Kovero
kristiina.ylikovero@gmail.com
15.1.2018
Talvi alkoi potkutellen
Saaren talvikausi tuli korkattua muutama päivä sitten. Vaikka joitakin kulkijoita on jäällä näkynyt, ja tietenkin ne pakolliset pilkkimiehet, on täällä kyllä kovin hiljaista ja valotonta.Tänään on tuullut, mutta viikonloppuna ei edes tuuli suhissut, kun potkuttelimme saaren ympäri. Varsinkin Isoselän puolella jää oli lähes puhdas lumesta ja kelkka liikkui helposti. Jälkeen jäivät kauniit urat.
Onneksi pakkaskelien on luvattu jatkuvan, sillä polttopuut uhkaavat loppua ja kasvihuone kaipaa multaa. Puut ja mullat kulkisivat jään yli paljon helpommin kuin venekyydillä.
Pitkälle venynyt ja
hyvin sateinen syksy näkyy järvellä. Vesi on noussut pitkälle, Valkkakorven parkkipaikka on monin paikoin jään vallassa ja kotirannan laituri on aivan upoksissa. Saa nähdä, millainen laituriremontti meitä keväällä odottaa.
