7 / 2015
5. 11. 2015
Upeaa syyssäätä
Kun tänä aamuna heräsimme, oli lämpömittari pitkästä aikaan juuri ja juuri pakkasella. Vastarannan katot olivat valkoiset, nurmikko pienessä huurassa, vahva sumu ja auringonpaiste vuorottelivat, mutta kaiken kaikkiaan ilma oli vallan kirkas ja komea.
Vaikea uskoa, että on marraskuu. Toin mökille huhtikuun puolivälissä orvokkeja, joista olen ahkerasti nyppinyt pois kuivuneet kukat. Ne kukkivat edelleen vallan komeasti. Äitienpäivän jälkeen ostin Riihimäen Prismasta melko edullisesti muutaman pienen ruusun. Nekin kukkivat ja kukat ovat isompia kuin koko kesänä. Ajattelin laittaa ne maahan, suojella turpeella ja toivoa, että ruusut säilyisivät talven yli paleltumatta.
Upeita syyspäiviä on siis eletty. Aurinko on helottanut useana päivänä komeammin kuin heinäkuussa ja taivas ollut tietenkin tähtikirkas. Järvi on ollut täysin tyyni ja aivan hiljainen. Kulkijoitakaan ei ole moneen päivään näkynyt, vaikka muutama vene on venerannassa vielä kääntämättä.
Kaikki vesilinnut ovat hävinneet ja ääntä pitävät ainoastaan korpit, jotka ovat taas ottaneet järven selvästi omakseen. Korppi ei laula, se rääkyy, ja siihen ääneen on täällä joutunut viime talvina tottumaan.
Keskikesällä kantarelleja poimiessani ajattelin, että vau, tästä syksystä on pakko tulla uskomattoman hyvä sienisyksy. Mutta toisin kävi. Ennen ensipakkasta metsät olivat aivan tyhjiä ja nytkin saa kulkea todella pitkään ennen kuin saa edes jonkinlaisen suppilovahverosaaliin.
Onneksi pakastimessa on vielä viimevuotisia tatteja ja suppiksia, joten pysymme kyllä sieniruuissa.
Kristiina Yli-Kovero