7/ 2016 29.6.2016
Suvirauhaa saaressa
Kesäkuu vetelee viimeisiään. Vaikka ilmat olivat hyvin vaihtelevat, pysyi yksi asia samanlaisena päivästä toiseen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Saari on pysynyt puolityhjänä.
Pakko ihmetellä, missä kaikki mökkiläiset ovat? Tontti toisensa jälkeen on asumaton ja Valkkakorven parkkipaikalla on vain kourallinen autoja. Valtava omaisuus seisoo siis tyhjillään. Vai eivätkö
lomat enää alakaan juhannuksesta? Jännityksellä odotan heinäkuun alkua.
Vaikka juhannuksena väkeä piisasi, oli joka puolella hiiren hiljaista. Ei meteliä, ei musiikkia, lähinnä linnunlaulua. Kunnioitamme siis hienosti toistemme rauhaa, vaikka varmaan jokainen sallisi
naapureilleen edes jonkinlaista ääntä ja ilonpitoa edes juhannuksena. Minä ainakin sallisin.
Saaren linnut sen sijaan eivät ole vieläkään hiljentyneet, joka on tietenkin mukavaa. Ainakaan ne
eivät ole kuunnelleen Yleisradiota. Siellä kerrottiin jo päiviä sitten, että linnut lopettelevat jo lauleluaan. Vaan eivätpä täällä. Enkä tarkoita pikkusaaren lokkeja, joiden kiljuntaa ei voi pitää hyvällä tahdollakaan lauluna. Niiden hiljentymistä oikein odotamme.
Vesilintujen poikasia on jälleen liikkeellä hyvin vähän. Syyllisiä taitavat olla minkit,
ainakaan kylmää pesimisaikaa ei tänä vuonna voi syyttää. Eilen oikein ilahduin,
kun näin kuikkaparin, jolla oli kaksi pienen pientä poikasta.
Linnunpoikasia pienempiä eläimiä on tänä kesänä näkynyt enemmän kuin vuosiin. Erilaisia
kimalaisia, ampiaisia ja muita pistiäisiä surraan ilmassa ja apilan kukkien keskellä pelottavan paljon. Yksi oli eksynyt sohvalle, ja voitte arvata, kuinka siinä sitten kävikään. Ja jotkut toukat söivät hetkessä yhden herukkapensaan tyhjäksi lehdistä ennen kuin pääsin hätiin mäntysuovan kanssa.
Kirvoista puhumattakaan. Mökin kulmalla seisovan kaikilta vaaroilta varjellun pienen koivun lehdet muuttuivat ruskeiksi ja minä kuivittelin, että se kärsiin kuivuudesta. Mitä vielä. Siihen oli laskeutunut
kirvaparvi.
Kasvimaa on nauttinut lämmöstä ja ahkerasta kastelusta. Olemme olleet salaatin suhteen omavaraisia juhannuksesta. Retiisit on jo syöty ja uudet kylvetty. Ensimmäiset metsämansikat on popsittu ja mustikatkin mustuvat. Tosin kypsyminen on kovin epätasaista. Samassa varvussa on sekaisin melkein
kypsiä marjoja ja aivan raakileita.
Kristiina Yli-Kovero