24.9.2017
Aurinkoa ja ruskaa
Aurinko paistaa, ja jo toista päivää. Tätä on vaikea uskoa todeksi. Ja jos uskomme sääennusteita, pääsemme aurinkoisessa ja lämpimässä säässä pitkälle alkavaa viikkoa. Ja sitten on jo käsillä lokakuu.
Aurinko saa ruskaan vaipuneet puut hehkumaan kirkkaankeltaisina. Öisin taivas tuikkii miljoonia tähtiä ja hiljaisuus on rikkumaton.
Eilen jouduimme ihmettelemään, mitä ihmettä yksi koira oikein puuhasi. Se juoksi tuntitolkulla ympäri saarta haukkuen koko ajan mennessään. Se oli saanut selvästi vainun jostain, tiedä mistä. Toivottavasti koira löysi takaisin ennen pimeän tuloa.
Tähän syksyyn on osunut myös vilkkaita revontulijaksoja ja onneksi yhtenä yönä oli silloinkin niin kirkasta, että taivaalta erottui revontulikaari, joka kulki yli järven selän. Seuraavana aamuna olikin sitten niin vahva sumu, ettei vastarantaa näkynyt.
Metsään ei enää tarvitse mennä, sillä kellarissa on tarpeeksi suolasieniä, puolukkahilloa, pakastimessa mustikoita, suppilovahveroita, tatteja, orakkaita ja kantarelleja. Tai sitten vaan piipahtaa hakemassa päivän aterialle tarvittavat tarveaineet.
10. 9 2017
Kasvihuone nousee kevääksi
Säiden puolesta ikävän kesän jälkeen siirryimme sateiseen syyskuuhun. Sade nosti jo viikkoja sitten metsään aivan mainion herkkutattisadon, nyt olen löytänyt jo loppusyksyn suppilovahveroitakin.
Herukkapensaat on tyhjennetty mehuiksi ja pakastimeen, vadelmat ja mansikat on syöty, perunat ja sipulit nostettu, porkkanat ja punajuuret odottavat vielä nostamista.
Niiden sato ei tosin ole hääppöinen. Porkkanat kasvavat meidän maassa huonosti ja punajuuren varret kelpasivat hyvin ikiviholliselleni jänikselle.
Olemme tuoneet vuosien mittaan saareen käytöstä poistettuja laseja, viimeiset tuotiin Sarilta pari viikkoa sitten. Niistähän nousee nyt kasvimaan päähän kasvihuone. Lautatavaraa löytyi varastoista paljon, vain valokatteen ja patikat kattotuoleihin jouduimme ostamaan uusina.
Hieno tulee. Ensi kesänä olemme sitten omissa tomaateissa, paprikoissa, yrteissä ja ties missä.
Niin ja kurkuissa, ikkunoita kun jäi yli vielä kurkkulavojen katteiksi.
Näin siis uskon, mutta saa nyt nähdä kuinka tässä projektissa käy.
Koska pidän kauniista, tulee kasvihuoneeseen myös yksi vaaleanpunainen köynnösruusu, pieni pöytä ja tuoli, jossa voi ihastella kasvien kasvamista. Niin ja tietenkin viiniköynnös.
Tänä kesäkautena olen nähnyt saaressa kaksi uutta eläintä. Keväällä näin näädän ja nyt metsässä ilmeisesti metson. Siltä se ainakin näytti pyrähtäessään lentoon edestäni.
Kristiina Yli-Kovero
11. 8. 2017
Mansikoita jäi säilöttäviksi
Kun koulut alkoivat, kelit paranivat. Nyt on jo toista päivää mitä kaunein kesäsää. Aurinko paistaa ja lämpö hellii. Saa nähdä saammeko huomenna ennakoidun kesämyrskyn.
Sisällä on vielä lämpimämpää kun mehumaija porisee herukkamehua.Tänä vuonna mustaherukkasaalis on ihan kohtuullinen, punaisia on hieman vähemmän. Katsoin juuri marjoja kerätessäni, että osa pensaista kaipaa kunnon leikkausta.
Sade on piiskannut istutuksia pitkin kesää niin, että pionit säilyivät auettuaan vain päivän tai pari ennen kuin sade piiskasi kukat olemattomiin. Ja mansikat, niitä saa poimia maasta mädäntyneinä ja
homehtuneina kymmenittäin. Mutta muuten olemme päässeet ensimmäistä kertaa nauttimaan oman maan mansikoista. Hyviä ovat.
Viime kesästä opittuamme aitasimme mansikkamaan hiiriverkolla, ja se toimii. Yhtään mansikkaan ei ole jyrsitty ja sadosta on jo riittänyt vähän pakastimeenkin.
Jänisten kanssa näytti pitkään loistavalta, mutta jostain se hiton ristihuuli pääsi hyppäämään aidan yli kasvimaahan ja iski tietenkin papuihin. Valtaosa pavuista on jyrsitty maata myöten ja jos menisin nyt katsomaan, olisivat varmaan ne viimeisetkin palasina. Säästä kiltti jänis edes porkkanat!
Oletteko muuten huomanneet, kuin hiljaista tuli kun lokit jättivät pesimäpaikkansa?
1.7.2017
Luonto koettelee
Kesä on ollut säiden puolesta kovin mielenkiintoinen ja tarjonnut haasteita kasvimaalle. Siitä huolimatta kaikki kasvaa, tosin hitaasti. Ainoa todellinen sankari on pinaatti, joka on puskenut rehevää ja pitkää kasvustoa jo pakastettavaksi asti.
Papujen kanssa maltoin odottaa lämmintä keliä, joten nekin nousivat terhakkaalle taimelle. Taimet ovat tosin vielä pienet, joten täytyy toivoa myöhäistä syksyä.
Viimevuotisesta vahingosta viisastuneena ympäröimme kasvimaan aidalla. Jänis ei ole tänä vuonna
päässyt herkuttelemaan ihmisten eväällä. Eivätkä aidan ulkopuolella kasvaneet sipulit ole ainakaan vielä kelvanneet ristihuulelle.
Mutta ei kesää ilman eläinharmeja. Joku otus kuopi pari yötä sitten kukkalaatikon toisen pään tosi tehokkaasti. Siinä menivät kukat kun multa lensi pitkälle laatikon ulkopuolelle. Epäilen tuholaiseksi näätää,jonka aiemmin kesällä ”iltahämärissä” ensin rymisteli talon alla ja tuli sitten kurkkimaan kuistille. Näätä on hyvin kaunis eläin, upean ruskea kullan keltaisella kaulalapulla. Pysyisi nyt vaan metsän puolella eikä tonkisi istutuksia.
Mansikkamaakin kukkii komeasti ja osa marjoista on jo raakileilla. Toivottavasti maan ympärille viritetty hiiriaita estää hiirien vierailut, jotta ei kävisi kuin viime kesänä, jolloin hiiriperhe vei
mansikat heti niiden kypsyttyä parempiin suihin.
Kristiina Yli-Kovero
21.6. 2017
Meneillään vuoden pisin päivä
Tänään on vuoden pisin päivä ja juhannus tulossa. Aamulla heräsin aurinkoon, nyt taivaalla kulkee mustia pilvenlonkareita ja tuulee pohjoisesta. Kello on vähän yli yksitoista, mittarissa 11,4 astetta.
Nyt alkaa usko mennä.Toukokuu oli kylmä kuin mikä ja vappuna satoi tietenkin lunta.
Kesäkuussa on ollut muutama lupaavan lämmin päivä, mutta nekin lupaukset ovat sortuneet kuten viimeviikonloppuna. Lauantaina oli lämmintä ja kaunista, sunnuntaina ei enää.
Ylen Radio Suomen ilmatieteilijä kertoi juuri taannoin, että viime juhannus olikelien puolesta ihan ok, mutta kaksi edellistä eivät. Ja ne kelit kyllä muistaa, kun tuuli oli pohjoisesta, vuoroin satoi ja paistoi ja mittari näytti hädin tuskin yli kymmentä astetta.
Saa nähdä millaisissa vaatteissa tänä juhannuksena soudetaan kokoille.
kristiina.ylikovero@gmail.com
Puhelinmotissa
Nyt tuli todistetuksi, että elämä on ikävää ilman matkapuhelinverkkoa. Verkko kaatui 2. kesäkuuta, ja palasi pari tuntia sitten. Puhumaan pääsi vain pihakalliolta, sähköpostit menivät ja tulivat, jos menivät ja tulivat ja mikä ikävintä: aamiaispöydässä ei voinut lukea sanomalehteä.
Tyttären toisen operaattorin verkossa olevasta puhelimesta selvisi, että vika on vikakartassa, joten odotimme rauhassa. Tiistaina hermo petti, ja oli pakko soittaa. Aloitin numerotiedustelusta, josta minut ohjattiin asiakaspalveluun ja sitten jollekin vikatyypille, joka kirjasi valitukseni. Myöhemmin sain viestin, että vika on laajempi ja että he kyllä ilmoittavat sitten, kun se on korjattu. Eipä ole sitä viestiä vielä näkynyt.
Mutta mitä näistä yhteyksistä, koska kesä on saapunut. Kauan sitä odotettiinkin.
Piti jo muutama päivä sitten kertopa teille, että joutsenella on viisi poikasta. Jäi edellä mainitusta syystä kertomatta. Kun perhe tuli uiskentelemaan meidän rantaan, alkoi naapurin laiturilla jo toista
vuotta pesivän lokkipariskunnan herra pitää aivan älytöntä meteliä. Se syöksähteli kohti joutsenia ja huusi kuin syötävä. Joutsenet siitä vähät välittivät, isot vain koukistivat kaulaansa lokin syöksyjen alta ja jatkoivat tyynen hitaasti matkaansa.
Maa on tänä keväänä ilmeisesti vähälumisen lopputalven vuoksi harvinaisen kuivaa. Kasvimaata on jo kasteltu useaan otteeseen ja kaikki itää kovin hitaasti. Uskaltaisikohan loppuviikosta kylvää pavut?
Kristiina Yli-Kovero
18.5. 2017
Julistin kasvukauden alkaneeksi
Toukokuu on jo yli puolen välin, mutta vaikea sitä on uskoa. Yllätyin oikein iloisesti huomattuani pienessä koivussa hiirenkorvia. Laajempaa viherrystä on hyvin vaikea havaita.Tosin ei niissä enää ole luntakaan, kuten vapun aikaan
Täytyy myöntää, ettei pää kestänyt enää odottamista. Ostin kesäkukkia ja kannoin taimiksi
kasvatetut kukat pihamaalla. Hain lapion, käänsin kasvimaan ja kylvin ensimmäiset siemenet. Tillit ja porkkanat kun kuulemma pitää kylvää viileään maahan, samalla sinne kyllä menivät salaatitkin.
Suojaksi heitin hallaharson, nyt odotetaan jokakeväistä ihmettä.
Lisäsuojaa kasvimaa saa ympärille pystytetystä aidasta. Opin viime vuodesta, että ystäväni pitkäkorva ristihuuli ei muuten ymmärrä, että se mikä on kasvimaassa, on minun,ei hänen.
Mahtaakohan pupu jo olla kesäväreissä? Viimeksi kun tapasimme, oli otuksen värinvaihto
vielä kovin puolitiessä.
Kristiina Yli-Kovero
Jäät katoavat
Olemme odotelleet saaressa kevättä ja muutaman päivän. Valkkakorven venevalkama oli vielä umpijäässä, mutta onneksi vastarannalle oli tullut veneen mentävä aukko.
Saareen oli pakko päästä.
Oli kauhea ikävä omalle maapläntille ja omaan rantasaunaan, koska vietimme talven isommalla ja lämpimämmällä saarella. Sillä saarella oli yksi hyvin tuttu ääni: mustarastaat lauloivat jo heti joulun jälkeen aamuin illoin. Täällä tätä laulua en ole vielä kuullut, vaikka mustarastaita on rinteessä jo teputellut.
Viis siitä, että ilma on kolea ja taivaalta tulee vuorotellen vettä, räntää ja lunta. Sauna lämpenee ja vesi kutsuu. Sateiden välillä pääsee siivoamaan pihaa viime kesän törröttäjistä ja oksista. Ja ihme kyllä, kylmästä huolimatta mullasta alkaa työntyä vihreää ja kevään ensimmäisiä sipulikasveja.
Leskenlehdistä ja sinivuokoista puhumattakaan.
Kylvin purkkeihin ensimmäiset kukkien, yrttien ja vihannesten siemenet. Ihme ja kumma, vihanneskrassit nousivat mullasta vain kolme päivää kylvämisestä.
Joutsenet ehtivät järvelle tietenkin paljon ennen meitä. Lokit lentelevät parittain ja urossorsilla on komeat kosiopuvut. Kun hieman lämpenisi, tulisi koivuihinkin ensimmäiset hiirenkorvat.
Kristiina Yli-Kovero
kristiina.ylikovero@gmail.com